Formula 1 on kokenut valtavia muutoksia vuosikymmenten varrella. Fangion aikakauden vaarallisista ja fyysisesti vaativista kilpailuista on siirrytty nykyajan hybriditeknologioihin, joissa datan hyödyntäminen ja insinööritiimit ovat keskiössä. Tällaisissa olosuhteissa eri aikojen kuljettajien vertaaminen on hankalaa, sillä vaatimukset, autot ja ympäristö ovat muuttuneet dramaattisesti. Tilanne muistuttaa yritystä vertailla vanhan mestarin sivellintyötä digitaaliseen taiteeseen – molemmilla on omat ansionsa, mutta konteksti on täysin erilainen. Toisella saattoi olla kaudessa kymmenen kilpailua, toisella yli kaksikymmentä. Tästä syystä selkeän 'parhaan koskaan' nimeäminen on vaikeaa – ja juuri siksi keskustelu jatkuu edelleen kiivaana.
Jokainen aikakausi on tuonut mukanaan omat ikoninsa, jotka ovat muovanneet sen ajan suuruuden käsitettä. Fangio loisti 1950-luvulla strategisella ja älykkäällä ajollaan. Senna hallitsi 80-luvun loppua intensiivisellä ajotyylillään ja vetovoimallaan. Schumacher loi uuden aikakauden hallitsemalla 2000-luvun alkua ennennäkemättömällä tehokkuudella. Hamilton edustaa nykyaikaa, jossa teknisyys ja yhteiskunnallinen aktiivisuus yhdistyvät. Näitä esikuvia ei voi verrata toisiinsa – niitä ovat muokanneet erilaiset säännöt, teknologia, kilpailijat ja media. Tämä kohta osoittaa, että yksi ja ainoa mittari suuruudelle ei ole realistinen, sillä F1:n historia on jatkuvasti muuttuva ja kerroksellinen.
Maailmanmestaruudet ovat tärkeä mittari, mutta eivät yksin ratkaise, kuka on F1:n legenda. Stirling Moss jäi ilman mestaruutta, mutta hänen nimensä mainitaan yhä kunnioituksella – hänen urheilullisuutensa, tyyli ja johdonmukaisuus loivat kestävän vaikutuksen. Samalla tavalla Gilles Villeneuve jäi mieleen rohkealla ja viihdyttävällä otteellaan, joka inspiroi kokonaisen sukupolven. Suuruus rakentuu muistojen, tunteiden ja vaikutuksen varaan – siihen, miten kuljettaja puhuttelee faneja ja muovaa itse lajia. Tittelit kertovat osan tarinasta, mutta suuri vaikutus voi näkyä tavoissa, joilla kuljettaja muuttaa ajattelutapaa ja jättää jäljen, jota ei mitata voitoin.
F1:n aikakirjat ovat täynnä kuljettajia, jotka ovat jättäneet pysyvän jäljen eri tavoin. Sen sijaan että valittaisiin yksi ainoa huippu, on kenties mielekkäämpää tunnistaa useiden suuruuksien omat vahvuudet ja saavutukset. Suuruuden ymmärtäminen prosessina, ei yksittäisenä huipentumana, mahdollistaa laajemman arvostuksen. Niki Lauda oli älyllä ja kylmäpäisyydellä menestynyt mestari – Verstappen taas tuo peliin nuoren sukupolven rohkeuden ja päättäväisyyden. Molemmat edustavat suuruutta eri tavoin. Tämä ajattelutapa avaa keskustelua ja auttaa faneja näkemään F1:n rikkauden. GOAT ei ole vain yksi henkilö, vaan kunnianosoitus niille, jotka ovat omalla tavallaan tehneet lajista ikimuistoisen. Yhdessä he muodostavat monimuotoisen kokonaisuuden.